jokainen muuttuu – kuka määrittelee minut?
Ellen lokeroi itseäni, joku muu tekee sen.
Jalat pöydällä mietin, mitä aika ja välimatka tekee ihmiselle. Vuosissa ja vähemmissä voi muuttua paljon. Muutos tapahtuu joskus hetkessä, siihen voi riittää yksi oivallus tai jopa ihminen, joka kääntää mielen uuteen tilaan. Silloin asiat monesti loksahtavat paikoilleen, joskus taas paikaltaan, mutta myös sellaisella on tarkoituksensa.
Muutos on usein hiljaa, se ei hiisku turhaan. Pitkän ajan jälkeen se jo huutaa. On kuunneltava tarkemmin. Oman henkisyyden jalostumisesta puhuminen ei aseta tapahtumaa kyseenalaiseksi. Mystisiä asioita voi pyörittää päässä ilman, että ne muuttuisivat tylsiksi.
Mitä kauemmin pysyy samassa piirissä ja tuttujen ihmisten parissa, sitä vaikeampaa on päästää irti niistä määritelmistä, joita toiset ovat luoneet käsittääkseen olemassaolosi. Ihmisenä kehitymme koko ajan ja jos löydämme sen mitä olemme, niin meidän on oltava valmiita muuttamaan elämäämme sen mukaiseksi, millaisena koemme itsemme.
Jos taistelee liian kauan aitoa itseään vastaan, arkisetkin asiat voi alkaa tuntua mitättömiltä.
Se mitä näytät ulkopuolelle on lopulta ainoa, mistä muut ihmiset voivat nähdä sisällesi.
Kun palaan vanhoihin ympäristöihin ja tuttavapiireihin, pyöritän mielessäni kysymystä ja kahta vastausta:
Haluanko olla se jona kaikki minut muistavat vai se, joka haluan oikeasti olla?
Vastaus on helppo ja ratkaisun sekä sen vaatimat toimenpiteet tunnen sisälläni.
Jos ihmiset eivät kykene näkemään vanhojen määritelmien ohitse niin suuntaan huomioni sinne, jossa määritelmiä ei tunneta.
Jalat pöydällä mietin, mitä aika ja välimatka tekee ihmiselle. Vuosissa ja vähemmissä voi muuttua paljon. Muutos tapahtuu joskus hetkessä, siihen voi riittää yksi oivallus tai jopa ihminen, joka kääntää mielen uuteen tilaan. Silloin asiat monesti loksahtavat paikoilleen, joskus taas paikaltaan, mutta myös sellaisella on tarkoituksensa.
Muutos on usein hiljaa, se ei hiisku turhaan. Pitkän ajan jälkeen se jo huutaa. On kuunneltava tarkemmin. Oman henkisyyden jalostumisesta puhuminen ei aseta tapahtumaa kyseenalaiseksi. Mystisiä asioita voi pyörittää päässä ilman, että ne muuttuisivat tylsiksi.
Mitä kauemmin pysyy samassa piirissä ja tuttujen ihmisten parissa, sitä vaikeampaa on päästää irti niistä määritelmistä, joita toiset ovat luoneet käsittääkseen olemassaolosi. Ihmisenä kehitymme koko ajan ja jos löydämme sen mitä olemme, niin meidän on oltava valmiita muuttamaan elämäämme sen mukaiseksi, millaisena koemme itsemme.
Jos taistelee liian kauan aitoa itseään vastaan, arkisetkin asiat voi alkaa tuntua mitättömiltä.
Se mitä näytät ulkopuolelle on lopulta ainoa, mistä muut ihmiset voivat nähdä sisällesi.
Kun palaan vanhoihin ympäristöihin ja tuttavapiireihin, pyöritän mielessäni kysymystä ja kahta vastausta:
Haluanko olla se jona kaikki minut muistavat vai se, joka haluan oikeasti olla?
Vastaus on helppo ja ratkaisun sekä sen vaatimat toimenpiteet tunnen sisälläni.
Jos ihmiset eivät kykene näkemään vanhojen määritelmien ohitse niin suuntaan huomioni sinne, jossa määritelmiä ei tunneta.