Tänä kesänä olen yrittänyt säästää ostamalla lippuja etelän sijaan mökille ja ystävien luokse, opettelemalla lakkaamaan kynnet kestäviksi kotona, liikkumalla umpimähkään heitettyjen kiekkojen ja bussilinjojen perässä. Pienesti muuttuvat maisemat ja aitojen takaa kuullun keikan vikat biisit käy taiteesta ja kulttuurista.

Kynsilakka lohkeilee ja kiekot katoavat reisiin asti nousevaan heinään, mutta olo on kevyt.

Tänä kesänä olen katsonut tyhjää kalenteria syvälle sivuihin, ja hymyillyt autuaana toimettomuuden edessä. Kuinka viedä pala lomaa alkavalle syksylle? Siinä seuraava tehtävä.