Mustasukkainen Instagramista. Olenko ainoa? Luultavasti en.
Nolottaa myöntää ääneen, kuinka ajatus omasta itsestä voi olla tuollaisen pienen sovelluksen varassa. Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Huomaan itsetuntoni kolaukset suurilta osin käytöksessäni. Kun olen kokenut pidempikestoisen jakson, jolloin en ole tuntenut oloani niin hyväksi ja kauniiksi mitä haluaisin, saatan alkaa käyttäytyä kummallisesti. Päivän aikana sätin itseäni enemmän kuin kehun, enkä halua nähdä yhtä paljon ihmisiä mitä yleensä. Nämä kaksi asiaa kun olisivat juuri ne lääkkeet, joita kehnoksi jymähtänyt itsetuntoni tarvitsisi.
Sosiaalisen median selaaminen epävakaassa minäkuvassa ei ole kovin järkevää. Niin olen itse todennut, kun huonoimpina päivinä tuntuu, että kaikki poikaystäväni Instagram-seuraajat ovat kaikella tapaa parempia kuin minä.
Tämän myöntäminen hävettää, mutta tunne on hyvinkin aito.
Huonoina aamuina on hyvä muistaa antaa rakkautta itselleen. Samoin myös muille, sillä hyvä kiertää ja rakkaus säteilee takaisin. Huonompina päivinä on hyvä muistuttaa itseään siitä, kuinka ainutlaatuista ja arvokasta tämä elämä on.
Kun silloin muistaisi, kuinka paljon kaikkea hyvää elämässään on.
Itsensä vertailu muihin on turhaa ja hyvinvointipuheessa aiheena jo melko tuttu ja loppuunkulutettu, joskin yhä tärkeä. Vertaileminen on kuin kahden yhtä hyvän suklaan kilpailevaa arviointia – kummatkin ovat loppujen lopuksi yhtä hyviä, vaikka ominaisuuksiltaan erilaisina suklaat sopivat eri suihin. Niitä on turha arvottaa, sillä väittelyn ja pistetyksen jälkeen jäljellä on vain tylsää analytiikkaa ja mahdollista mielipahaa. Siinäkös kokemuksista katoaa keveys ja kaikenkarvainen rakkaus.
Mieluummin elän elämääni kriteerittömästi ja juuri omalla tavallani - aidosti ja nauttien. Jokainen on saman arvoinen ja vähän erilainen, eikä sen arvoa pidä unohtaa.
Kun meillä on rakkautta, emme tarvitse vihaa. Ensi kerralla katson somepäivityksiä silloin, kun minulla on hyvä olla. Iloitsen siitä, jos muilla menee hyvin ja pyrin luottamaan siihen, ettei minulla ole syitä kokea mustasukkaisuutta tai vähempiarvoisuutta, sillä kuten jokainen, minäkin riitän.