Turistina kotikaupungissa (osa 2)

Turistina kotikaupungissa (osa 2)

by

Kerttuli

Antaa järven kantaa ihmistä, kuin se kantaa ääntä. Lenkki Saimaalla kahdella sopivan kokoisella kajakilla antaa hermoille taukoa. Okei, myönnetään, että tuollaiseen pieneen, kanootinomaiseen veneeseen on vähän jännittävää astua. Mutta kuka nyt ei kaipaisi elämäänsä hieman jännitystä?

Maanantai-iltapäivän suunnitelmana oli tehdä kierros Lappeenrannan kohutuimmalla kesänähtävyydellä, ja tarkastella kaikkea kuin turistin silmin. Haaste oli mielenkiintoinen. Suuntasimme sataman liepeille Hiekkalinnalle, jonka tämän vuotinen teema on ritariaika. Kuvia ja tunnelmia linna-alueelta jaan seuraavassa postauksessa, sillä nyt keskitytään päivän toiseen aktiviteettiin, nimittäin kajakointiin.

Hiekkalinnan infopisteen kupeessa on Drakkarin vuokrauspiste, josta kiinnostuneet saavat vuokrata kajakkeja tai vaikka sup-lautoja muutamien tuntien tai esimerkiksi viikonlopun ajaksi. Meidät opastettiin omiin kajakkeihin ja perehdytettiin nopeasti melontatekniikkaan.

Kuivaharjoittelun aikana mielessä pyöri, että kuinka ihmeessä selviäisin veteen asti. Hyvin kaikki kuitenkin meni ja retken jälkeen kädet kiittivät olkapäihin kohdistuneesta treenistä ja mieli tuntui yhtä aurinkoiselta kuin yllä loistava taivas. Kokonaisuudessaan onnistunut vesiretki siis.

Melamme veivät meidät ensin Karhusaaren laavulle. Nousimme laituriin, ja kiitin itseäni turvallisesta matkakaverista, sillä maisemien ihmettely ja kajakissa kiikkeröinti oli mukava jakaa toisen kanssa. Yksinkin pärjää, mutta kuten monesti hoen, kaksin on aina kivempaa.

Laavulla olisi tehnyt mieli sytyttää nuotio ja kaivaa laukusta grillieväät - oli sen verran kaunis ja nälkää ruokkiva sää. On kai pakko tehdä toinenkin vierailu tuolle satamasta lähimmäiselle laavulle, ajatella myös syömäpuolta ja ottaa ruokakamat ja tulentekovälineet messiin.

Tänä maanantaina me kuitenkin vain nautimme Saimaasta, luonnosta ja seikkailumielisen kovasta tuulesta. Matka jatkui pienen ajatusten kasaamisen jälkeen vastatuleen, kohti Lappeenrannan Myllysaarta. Tässä vaihessa melonta alkoi tuntua jo treeniltä. Jaksaa, jaksaa!

Keskustasta päin kantautuneet ääneet tuntuivat kaukaisilta ja melonta alkoi sujua jo rutinoituneemmin. Kajakissa on tärkeää pysyä rentoutuneena ja huomasin, että se vaatimus tyhjensi mielenkin kuin itsestään. Tuntui hyvältä päästä eteenpäin, vaikka tuuli tuntuikin välillä hallitsevalta. Kajakissa sai olla itse ohjaksissa, tuntea veden vastuksen ja keskittyä oleelliseen, sekä upeasti elävään järveen ja kauniisiin metsämaisemiin rannoilla.

Kiersimme tosiaan Karhusaaren laavulta Myllysaaren poukamaan, sieltä Halkosaaren pienen sillan alitse Sataman kupeeseen kiertäen suihkulähteen, josta meloimme järvenrajaa pitkin takaisin lähtöpaikalle.

Tuntui turvalliselta saada pienen ihmettelyn jälkeen jalat tukevasti maahan. En voi kuitenkaan sanoin kuvailla, kuinka paljon nautin vedestä ja siitä tyyneydestä, joka valtaa ajatukset järvellä edetessä. Tyyneydestä, joka lähtee aaltojen hiljaisisita törmäyksistä toisiinsa, yllä olevan ilman raikkaudesta ja hiljaisuudesta, joka syntyy laajasta aukeudesta ympärillä.

Mitä itse tekisit mieluiten järvellä? Veneilisitkö, nauttisitko eniten uintiretkestä vai ottaisitko mieluiten vaikka seisottavan surffilaudan allesi ja vetäisit pienen melontatreenin?