Maaseudun monet kasvot
Kyseiseen elämyspäivään sisältyikin ajatus siitä, kuinka tärkeää on nostaa maaseudun hyvinvointia tukemalla aloittavia yrityksiä tai apua kaipaavia elämyskohteita. Vierailimme päivän aikana neljässä eri yllätyskohteessa ja sain kokea ihastuksen ja hämmästyksen tunteita useammankin kerran. Kun maaseudulle annetaan mahdollisuus kukoistaa ja kasvaa haluamaansa suuntaan - eläväisemmäksi, monipuolisemmaksi ja innostuneiden ihmisten tarpeita vastaavammaksi, on siitä moneksi.
On toden totta huikeaa huomata, miten paljon tekemisen mahdollisuuksia löytyy meidän Kaakkois-Suomesta. Vaatii vain hieman uteliaisuutta, jotta näihin paikkoihin tajuaa lähteä. Siksi onkin tärkeää korostaa myös maaseutua tärkeänä osana rentoutumismahdollisuuksia ja vapaa-ajan viettoa. Tiedon hankkiminen kannattaa - itse ainakin sain päivästä lisäinspiraatiota kääntää katseeni enemmän myös maaseudulle etsiessäni tekemistä tai kaivatessani uusia kokemuksia tai lisää nähtävää.
Uteliaisuus ja avoimuus kunniaan!
Missä kaikkialla me sitten päivän aikana vierailimmekaan?
Vesipedillä Vuoksessa - Water Ski Zoo, Imatra
Veteen heittäytyessä paloauton punainen kelluntahaalari täyttyy ilmalla ja olo on hetken kuin Michelin-hahmolla. Vesi ei tunnu märältä eikä kylmältä - sen sijaan sen kelluttava kosketus suo tunteen vapaudesta ja keveydestä. Vuoksen virta kuljettaa keveästi eteen päin ja turvallisuutta tuo mukana kelluva Aleksi, jonka tehtävä on kerätä mahdollisesti väärään suuntaan ajautuvat kellujat takaisin rannan läheisyyteen. Veden pinnalle olisi voinut vaikka nukahtaa, sillä se kannattelee vartaloa yhtä myötäilevästi tai jopa paremmin kuin arvokas laatupatja.
Imatran Vuoksen joen hyödyntäminen vastaavanlaisissa aktiviteeteissa on mielestäni fiksua. Vuoksikellunnassa yhdistyy rauhoittavalla tavalla luonto ja sen tyyni kauneus, sekä kehon kuivana ja lämpimänä pitävän kelluntahaalarin tuoma jännitys ja veden voimaannuttava tuki kehon alla. Haluaisin kokea vielä saman, mutta talvella ja tumman tähtitaivaan alla. Siinä olisikin eksotiikkaa.
Kuha on burgeria... - Iloisen Pässin maalaispuoti, Parikkala
Suloisessa mökissä kuutostien varrella sai mitä parasta Kuhaburgeria. Iloisen Pässin maalaispuodin nimi juurtaa omistajien lapsuuteen ja paikkana ravintola-myymälä on yhtä ihastuttava kuin nimikin. Maalaispuodista löytyy kahvila-ravintola ja pieni myymäläpuoli, joista uhkuu selvästi arvostus lähiruokaa kohtaan.
Patsasarmeija ja kaunis puutarha - Parikkalan patsaspuisto
Parikkalan patsaspuisto on pysäyttävä pysähdyspaikka, jonka näkemistä suosittelen ehdottomasti vähänkin kiinnostuneille. Yhden miehen aikaan saama patsaskokonaisuus on urhea taidonnäyte siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy omistautuessaan itselle tärkeään asiaan.
Patsaspuisto kertoo jo edesmenneen taiteija Veijo Rönkkösen elämää hänen muotoilemien betonipatsaiden kautta, ja on tosiaan konkreettinen todiste taiteellisesta lahjakkuudesta sekä sitoutumisesta elämäntyöhön.
Puistoa hoitaa pehtoorit ja paikan pyörittäminen perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Taiteilija Rönkkösen pyynnöstä puisto saa jatkaa elämäänsä sellaisena, millaiseksi se jäi. Aika näyttää miten patsaspuiston käy - tällä hetkellä se on vehreä puutarha ja ainakin minuun silmiini eläväinen kokoonpano vähän hurjiakin sammalta kasvattavia patsaita.
Melkein kuin etelässä - Valkamanrannan sauna, Joutseno
Viimeisenä hurautimme Joutsenon Valkamanrantaan saunomaan ja uimaan. Aamulla alkanut sade ja harmaa pilvipeite väistyi auringon tieltä loppupäivästä ja nautimme upeasta maisemasta puhdaspohjaisen järven rannalla.Saunaa saa käyttää pienestä maksusta ja se on kyllä näkemisen arvoinen. Laakealle järvelle katsellessa tulee vähän pieni olo, mutta kai ihan hyvällä tavalla. Pitkälle ulottuva horisontti, kumpuilevat pilvet korkealla taivaalla ja jykevät havulinjat kaukana taivaanrannassa muistuttavat jälleen luonnon ylivoimaisuudesta ja sen omavaraisesta elosta. Luonto ympärillä on tasapainoista ja yhteisymmärryksessä keskenään. Kai sitä mykistyy, kun ajattelee, että siltä voisi ottaa vähän mallia.
// Julkaistu kaupallisen ayhteistyönä edellisessä blogissani elokuussa 2016.